Mun blogger sekoaa välillä, ja postaa vääriä linkkejä tänne. Pahoittelut.
31.10.02
22.9.02
Hmm, no aloitetaanpa perusteista. Minä perustin blogin, koska kotisivut kuolivat vaikean päivitettävyyden takia. Kotisivujen suurin merkitys olikin pitää yllä bookmark-listaani verkossa, mutta siihen ei ollut oikein mitään järkevää työkalua. Saan sähköpostissa kymmeniä hauskoja linkkejä viikossa kavereilta sekä työn kautta, ja ajattelin blogin olevan nasta tapaa pitää niitä yllä verkossa.
Pelkistä linkeistä ei ollut pitkä matka kommentointiin, ja kohta piti kommentoida sitten omaan ammattiin liittyviä linkkejä. Eli hieman vakavampaakin asiaa.
Bloggaaminen kaatuu samaan asiaan kuin kotisivujenkin teko. Sivut ovat mielestäni hyödyttömät, jos niistä ei ole todellista hyötyä itselleen, tuttava- tai harrasteporukalle. Omaksi ilokseni en jaksa kirjoittaa, pöytälaatikkotyypit ovat asia erikseen. Linkinkeruu ei ollutkaan kovin näppärää blogissani, ja meilillä saan hauskat linkit kaveri- tai työporukalle paljon nopeammin kuin www-sivulla. Itse sivujen tekemiseen Bloggerilla ei kulu sen enempää aikaa kuin viestien lähettelyyn samoista aiheista päivän aikana.
Voi olla, että hain blogin teosta hieman terapiaa nykyiseen, varsin nörttipitoiseen työhöni. Eli olen paiskinut toimittajan hommia, mutta joutunut kohtalon oikusta (lue rahan perässä:) ) tekemään uusmediaa. Eli speksaamaan, määrittämään ja kehittämään. Blogi ei kuitenkaan korvaa ammattikirjoittamista, koska siihen tulee suhtauduttua liian huolimattomasti. Se ei kehitä ainakaan minua kirjoittana. Eihän julkaisualustalla tai lukijamäärällä ole väliä, mutta jos ei koe bloggaamista vakavana kirjoittamisen lajina niin on erittäin vaikea motivoida itseään kirjoittamaan siihen hyvin. Siis jos ei ole hyperlahjakas ja joutuu oikeasti tekemään töitä soljuvan tekstin eteen (kuten minä).
Ikävä tosiasia on kumminkin, että ihmiset surffaavat aika harvoilla sivuilla. On aika epärealistista odottaa, että juuri oma linkkisivu omilla kommenteilla vetäisi porukkaa puoleensa ainakaan blogiyhteisön ulkopuolelta. Jollei ole jotain todella painavaa sanottavaa, jonka vielä sanoo persoonallisella tyylillä ja säännöllisesti. Tähänhän kolminaisuuteen ei valitettavasti 99,99% porukasta kykene. Itsekään en kuulu tuohon promilleen. Paras promille taas on kaukana harrastelusta, ja vastaa taas enemmän perinteistä julkaisutoimintaa. Joten ei, bloggaaminen ei ole mielestäni tuonut mitään uutta median toimintaan sinällään, vaan se on vain yksi kanava muiden joukossa. Tässä kohti voisi kyynisesti todeta, miten uusien taitto-ohjelmien myötä kaikista tuli graafikkoja ja 3d-ohjelmien myötä gc-guruja. :)
Blogiessa on siis paha puhua harrastelusta: vain ne, jotka jaksavat päivittää blogiaan innolla ja huolella, saavat kävijöitä. Muita touhu alkaa pänniä. Webithän ovat kuitenkin pienimuotoisia julkaisuja, eritoten teemablogit esim. häistä tai laihduttamisesta. Journalisimilla blogeilla ei ole kauheasti tekemistä, jos ajatellaan perinteistä uutisjournalismia tai vaikkapa tutkivaa journalismia. Ajatelma- ja aforismikokoelmat tai päiväkirjat ovat asia erikseen. Ehkä jonkinlainen linkkikokoelman toimittaminen voisi olla jonkin sortin journalismia, siinähän "toimitetaan" linkkikokoelmaa jonkin tietyn linjan mukaisesti. Tosin kuka tahansahan voi nimittää itseään journalistiksi tai toimittajaksi, joten raja on hyvin häilyvä. Tokihan journalismin määrittäminen on varsin vaikeaa, ja itse en mielelläni edes moista tee. Journalismi sekä työnä että työnkuvana muuttuu jatkuvasti, ja minä en pidä sitä ollenkaan pahana asiana.
Tässäpä vähän alustusta sitten, vaikka bloggaamisesta puhuminen on kai kielletty :) Seuraavaksi kai pitäisi miettiä, mitä bloggaaminen on.
Pelkistä linkeistä ei ollut pitkä matka kommentointiin, ja kohta piti kommentoida sitten omaan ammattiin liittyviä linkkejä. Eli hieman vakavampaakin asiaa.
Bloggaaminen kaatuu samaan asiaan kuin kotisivujenkin teko. Sivut ovat mielestäni hyödyttömät, jos niistä ei ole todellista hyötyä itselleen, tuttava- tai harrasteporukalle. Omaksi ilokseni en jaksa kirjoittaa, pöytälaatikkotyypit ovat asia erikseen. Linkinkeruu ei ollutkaan kovin näppärää blogissani, ja meilillä saan hauskat linkit kaveri- tai työporukalle paljon nopeammin kuin www-sivulla. Itse sivujen tekemiseen Bloggerilla ei kulu sen enempää aikaa kuin viestien lähettelyyn samoista aiheista päivän aikana.
Voi olla, että hain blogin teosta hieman terapiaa nykyiseen, varsin nörttipitoiseen työhöni. Eli olen paiskinut toimittajan hommia, mutta joutunut kohtalon oikusta (lue rahan perässä:) ) tekemään uusmediaa. Eli speksaamaan, määrittämään ja kehittämään. Blogi ei kuitenkaan korvaa ammattikirjoittamista, koska siihen tulee suhtauduttua liian huolimattomasti. Se ei kehitä ainakaan minua kirjoittana. Eihän julkaisualustalla tai lukijamäärällä ole väliä, mutta jos ei koe bloggaamista vakavana kirjoittamisen lajina niin on erittäin vaikea motivoida itseään kirjoittamaan siihen hyvin. Siis jos ei ole hyperlahjakas ja joutuu oikeasti tekemään töitä soljuvan tekstin eteen (kuten minä).
Ikävä tosiasia on kumminkin, että ihmiset surffaavat aika harvoilla sivuilla. On aika epärealistista odottaa, että juuri oma linkkisivu omilla kommenteilla vetäisi porukkaa puoleensa ainakaan blogiyhteisön ulkopuolelta. Jollei ole jotain todella painavaa sanottavaa, jonka vielä sanoo persoonallisella tyylillä ja säännöllisesti. Tähänhän kolminaisuuteen ei valitettavasti 99,99% porukasta kykene. Itsekään en kuulu tuohon promilleen. Paras promille taas on kaukana harrastelusta, ja vastaa taas enemmän perinteistä julkaisutoimintaa. Joten ei, bloggaaminen ei ole mielestäni tuonut mitään uutta median toimintaan sinällään, vaan se on vain yksi kanava muiden joukossa. Tässä kohti voisi kyynisesti todeta, miten uusien taitto-ohjelmien myötä kaikista tuli graafikkoja ja 3d-ohjelmien myötä gc-guruja. :)
Blogiessa on siis paha puhua harrastelusta: vain ne, jotka jaksavat päivittää blogiaan innolla ja huolella, saavat kävijöitä. Muita touhu alkaa pänniä. Webithän ovat kuitenkin pienimuotoisia julkaisuja, eritoten teemablogit esim. häistä tai laihduttamisesta. Journalisimilla blogeilla ei ole kauheasti tekemistä, jos ajatellaan perinteistä uutisjournalismia tai vaikkapa tutkivaa journalismia. Ajatelma- ja aforismikokoelmat tai päiväkirjat ovat asia erikseen. Ehkä jonkinlainen linkkikokoelman toimittaminen voisi olla jonkin sortin journalismia, siinähän "toimitetaan" linkkikokoelmaa jonkin tietyn linjan mukaisesti. Tosin kuka tahansahan voi nimittää itseään journalistiksi tai toimittajaksi, joten raja on hyvin häilyvä. Tokihan journalismin määrittäminen on varsin vaikeaa, ja itse en mielelläni edes moista tee. Journalismi sekä työnä että työnkuvana muuttuu jatkuvasti, ja minä en pidä sitä ollenkaan pahana asiana.
Tässäpä vähän alustusta sitten, vaikka bloggaamisesta puhuminen on kai kielletty :) Seuraavaksi kai pitäisi miettiä, mitä bloggaaminen on.
17.9.02
Selvää varmasti on, että innostus jossain vaiheessa häviää, ainakin joillakin.
Mutta onko bloggaaminen tuonut *mitään* uutta? Siis suhteessa "tavallisiin" henkilökohtaisiin saitteihin? Tai sitten vaikka yritysten, varsinkin ammatillisesti sisältöjä tuottavien lafkojen, kuten mediayhtiöiden, verkkoviritelmiin?
Mutta onko bloggaaminen tuonut *mitään* uutta? Siis suhteessa "tavallisiin" henkilökohtaisiin saitteihin? Tai sitten vaikka yritysten, varsinkin ammatillisesti sisältöjä tuottavien lafkojen, kuten mediayhtiöiden, verkkoviritelmiin?
16.9.02
Joillain bloggaajille bloggaus on alkanut selkeästi maistua puulta. Alussa ollaan innostuneita, kirjoitetaan useita kertoja päivässä, aletaan järjestää tapaamisia ja yhteisöjä, hehkutetaan sitä kuinka bloggaus mullistaa journalismin jne. Bloggaaminen täyttää kaiken vapaa-ajan ja siihen paneudutaan kuin kunnon innostukseen konsanaan.
Sitten jossain vaiheessa bloggaaja huomaa, että jotain muutakin pitäisi ehtiä tehdä ja hienoksi rakennettu blogi alkaa kärsiä sisällöllisesti. Pian bloggaaja turhautuu ja ilmoittaa että koko bloggaaminen onkin oikeastaan ihan tyhmää. Pekalle on selkeästi käymässä näin. Ja Tommikin on huomannut saman asian...
Sitten jossain vaiheessa bloggaaja huomaa, että jotain muutakin pitäisi ehtiä tehdä ja hienoksi rakennettu blogi alkaa kärsiä sisällöllisesti. Pian bloggaaja turhautuu ja ilmoittaa että koko bloggaaminen onkin oikeastaan ihan tyhmää. Pekalle on selkeästi käymässä näin. Ja Tommikin on huomannut saman asian...
15.9.02
Tervetuloa! Tässä blogissa on tarkoitus käydä keskustelua blogeista. Pervoa? Kyllä vaan, ja vielä pervompaa on, että keskustelun tuloksena on tarkoitus tuottaa lehtijuttu. Muutama keskustelija on jo rekrytoitu ja ainakin yhtä houkuttelen vielä mukaan.
Mistä sitten keskustellaan? Siitä, miksi blogataan, mikä blogeissa on hyvää ja huonoa, mihin blogit ovat menossa ja mistä tulossa. Pysy kanavalla niin tiedät enemmän.
Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita kaikilta lukijoilta. Käytä kunkin postauksen alla olevaa kommenttilinkkiä (joka ilmestyy, kunhan saan Haloscanin skriptin peistatuksi).
Mistä sitten keskustellaan? Siitä, miksi blogataan, mikä blogeissa on hyvää ja huonoa, mihin blogit ovat menossa ja mistä tulossa. Pysy kanavalla niin tiedät enemmän.
Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita kaikilta lukijoilta. Käytä kunkin postauksen alla olevaa kommenttilinkkiä (joka ilmestyy, kunhan saan Haloscanin skriptin peistatuksi).